Mustantuulen Quendi 6.9.2005 - 2.2.2012

Enpä osannut ajatellakkaan kuinka vaikeata tätä tekstiä onkaan kirjoittaa... Tuntuu että ei löydy sanoja jotka Manta ansaitsisi.
Tekstistä tulee varmasti sekava mutta jotenkin mun on tät purettava.
Manta oli mun eka Groenendael, kovan onnen koira sinänsä,aina kun jotain sattui se sattui juuri Mantalle.
Mantalla todettiin nuorempana epilepsia ja aina oli mielessä se pahin, juurikin tuon sairauden vuoksi, kuitenkaan koskaan lääkityksen aloitettua ei tullut yhtään kohtausta.
Mantan kanssa käytiin muutamissa näyttelyissä mutta nekin sitten jäivät kun tuo lääkitys alkoi ja niin saikin Manta viettää elämäänsä ihan kotikoirana josta se osasi kyllä ottaa kaiken ilon irti :)
Se rakasti paimentaa meidän Bobia,Bobi olikin sen selkeä bestis.
Marraskuussa Manta alkoi yskimään... Aluksi epäilimme kennelyskää, koska sitä oli silloin liikkeellä. Manta kuitenkaan ei siitä parantunut vain levolla ja perinteisillä hoito menetelmillä joten kävimme eläinlääkärissä jossa otettiin keuhkoista röntgenkuvat. Kuvissa näkyi selkeät tiivistymät :( Mukaan saatiin vahva lääkekuuri ja ennuste että joko lääkkeet auttaa tai sitten niistä tiivistymistä muodostuu kasvaimia.
Lääkkeet sitten hetkeksi auttoikin ja Manta olikin ihanan pirteä ja oma itsenssä.
Vuoden alussa yskiminen alkoi taas, voimakkaampana kuin aiemmin,silloin alkoi myös hengitysvaikeudet. Taas lääkekuuria koiralle. Tällä kertaa se ei enään auttanutkaan...
Manta alkoi yskimään verta 1.2.2012 illalla ja se jatkui koko seuraavan yön. Verta tuli todella runsaasti ja hengitys vaikeutui entisestään. Yöllä tehtiin Kallen kanssa se päätös. Päätös sinällään ei ollut vaikea, koira oli selkeästi todella kipeä ja kärsi.
Nyt laumasta puuttuu yksi persoona. Ikävä on sanoinkuvaamaton, itkettää kokoajan. Silti omaa oloa helpottaa se tieto että nyt ei Mantaa enään satu, nyt on hyvä olla.
Ikävä ei ikinä mene pois, se vain ajan myötä helpottuu... Kauniita muistoja tuosta Pupusta on.
Lepää rauhassa rakkain <3
" Niin väsyneenä loppumatkan kuljit,
uneen rauhaisaan sä silmät suljit.
On hiljaisuus ja suru sanaton,
mutt' tiedämme - sun hyvä olla on."