R.I.P Kepe

Kepe tuli mulle ja Kallelle aikoinaan HESYltä, vuosi tais olla 1999. Tuolloin se oli eläinlääkärin mukaan 5-8 vuotias.
Alkujaan Kepe oli elämästään viettänyt paljon vailla sitä omaa ihmistä lähinnä villikissana ulkona. Meille tullessaan HESYn känkkäränkkä osastolta se ei juurikaan luottanut ihmisiin , mutta meidän Bobista se sai parhaan kaverin.
Vuodet kuluivat eteenpäin ja pikkuhiljaa Kepestä tulikin meidän koko perheen kissa :) Mun faija oli sille myös ihan ykkönen, siltä sai aina herkkuja :)
Mun ja Kallen muuton vuoksi Kepe meni sitten hoitoon mun broidille... No valloitti sitten vissiin broidinkin koska sille tielle jäi. Eikä se meistä ollut yhtään huono juttu, sillä Kepe ja Timppa viihtyivät keskenään , lopulta 8 -vuotta :) Kepellä todettiin viime vuoden lopulla diabetes. Vanha kissahan se jo silloin oli, mutta eläinlääkärin mukaan muuten hyvässä kunnossa joten aloitettiin insuliini. Kaikki menikin mukavasti viime sunnuntaihin asti jolloin Kepe oli vaisu, heikon oloinen ja välillä hengitys rohisi.
Rakkaalle eläimelle on aina pystyttävä tekemään se tärkein viimeinen palvelus, ajatellen ainoastaan eläimen hyvinvointia jättämällä omat tunteet taakseen...
Joten niin me Kallen kanssa veimme Kepen viimeisen kerran eläinlääkäriin. Kepe oli hyvin rauhallinen ja se rauhoitti omaakin mieltä.
Nuku hyvin rakas <3